Hyvin yleinen käsitys on, että motocross on kesälaji. Monelle näin onkin, mutta kyllä motocrossia voi talvellakin harrastaa. Valtaosa motocross radoista on auki myös talvella.
Monet sanovat, että talvella ajamisesta ei ole hirveästi hyötyä, kilpakuskille näin saattaa ollakkin mutta harrastajille ja aloittelijoille talviajo opettaa todella paljon. Talvella on turvallisempi ja helpompi harjoitella joitakin sellaisia asioita joista on hyötyä myös kesällä.
Jos rata on kunnostettu kunnolla ennen maan jäätymistä ja radalta putsataan lumet pois on talviharrastaminen todella mukavaa. Talvella radat ovat paljon tasaisempia kuin kesällä, nastarenkaat pitävät paremmin, joten vauhti on kovempaa kuin kesällä.
Talvella on hyvä opetella vauhdikkaampaa ajoa. Hyppyreiden lähestyminen ja ilmaan lähtö on turvallisempaa kuin kesällä, joten voi keskittyä enemmän ilmalentoon ja alastuloon. Aloittelijan on helpompi saada hyvä vauhti hyppyriin kun nastojen kanssa pito on paljon parempi kuin kesällä. Mutka-ajoa on hyvä harjoitella kun nastojen kanssa pito on parempi.
Eri foorumeilla hyvin yleinen kysymys on "kuinka talvella pitäisi pukeutua". -10 asteen pakkaseen saakka motocrossissa riittää yllättävän kevyt varustus. Alle laitetaan tekninen alusasu (samanlainen mitä hiihtäjät käyttävät), saappaisiin villasukat, takiksi joku tuulta pitävä takki, päähän kypärämyssy ja muuten ihan normaalit kesäreleet. Takissa ei välttämättä tarvitse olla edes vuorta. -5 asteen pakkasella tässäkin vaatetuksessa voi tulla hiki.
Hanskoina monet käyttävät ns. neopreenihanskoja jotka ovat normaaleja hanskoja lämpimämmät. Monilla on myös kahvapussit, eli ohjaustankoon kahvojen ympärille laitettavat pussit joiden tehtävänä on suojata käsiä viimalta. Kahvapussit ovat yleensä myös lämpöeristettyjä. Kahvapussien ansiosta talvella voi käyttää ihan normaaleja kesähanskoja.
Kuten kuski, niin myös pyörä tarvitsee talvivaatteita. Pyörän talvivarusteet riippuvat kovasti pyörästä, kelistä ja kuskista.
Ennen ajamaan lähtemistä kannattaa tarkistaa jäähdytysnesteen pakkasen kesto.
Hyvin suurella todennäköisyydellä pyörä ei lämpene talvella optimaaliseen lämpöönsä. Tämä johtuu siitä, että pyörän jäähdytysjärjestelmässä ei ole termostaattia, joten jäähdytysaine kiertää kokoajan syylarille. Tämän takia kannattaa hiukan rajoittaa ilman menoa jäähdyttimelle. Hyvä lähtökohta on tukkia puolet jäähdyttimestä. Kun tulee ajamasta voi kokeilla esimerkiksi syylarin yläreunasta onko syylari lämmin, jos se on kylmä voi peittää lisää syylaria. Kannattaa myös kokeilla sylinterin kyljestä kuinka se on lämmennyt.
Ennen ajamaan lähtöä kannattaa antaa pyörän käydä sen aikaa, että syylarin yläreuna tuntuu lämpimältä. Pyörän käyttäminen lämpimäksi on erittäin tärkeätä varsinkin jos pyörä on tuotu radalle peräkärryssä jossa ei ole mitään suojaa tuulelta. Pyörän lämmittämisellä varmistetaan että esimerkiksi vaihteistoöljy on notkeaa ja toimii kuten pitää. Notkea vaihteistoöljy myös mahdollistaa vaihteiston oikean toiminnan.
Jäähdyttimen peittämisen lisäksi jotkut suojaavat kaasuttimen telttapatjan palasilla. Tällöin kaasarin molemmille puolille laitetaan telttapatjan palaset siten että lumi ei pääse tuiskuamaan kaasarille ja että saadaan ohjattua moottorilta ja sylinteriltä tuleva lämmin ilma kaasarille. Tässä tavoitteena on pitää kaasari lämpimänä ettei kaasari pääse jäätymään. Itseasiassa kaasari itsessään ei jäädy, mutta jos kaasari on -10 asteinen ja polttoaineen seassa on pieni vesihelmi, niin se kyllä jäätyy nopeasti ja voi aiheuttaa käyntihäiriöitä.
Jäähdyttimen suojaamisen lisäksi monet vaihtavat kaarasiin isomman tyhjäkäynti- ja pääsuuttimen. Yleinen periaate on vaihtaa yhden tai kaksi pykälää suurempi suutin talveksi. Tämä kannattaa tehdä jos pyörän kanssa ilmenee käyntihäiriöitä.
Jotkut myös lorauttavat bensiinin sekaan pikkusen jäänestoa, ihan vain varmuudenvuoksi.