Yleisesti ajatellaan että virittäminen koskee vain moottoria. Minun mielestäni virittäminen tarkoittaa kaikkia sellaisia pyörään tehtäviä muutoksia joiden tavoitteena on muokata pyörää paremmin kuskille sopivaksi, tehdä muutoksia joiden ansiosta pyörällä voi ajaa turvallisesti kovempaa, toki myös moottoriin tehtävät muutokset ovat osa virittämistä. Moottoriin tehtävät muutokset on vain yksi, pieni, osa koko pakettia.
Meillä homma meni jotakuinkin seuraavanlaisesti. Kun siirryimme kassariin oli poikani auttamatta liian lyhyt, joten ensimmäiset kaksi viritystä liittyi pyörän madallukseen. Ensin ostettiin pikkuset fillarit ja heti perään madallettiin satula. Näillä virityksillä pyörä saatiin sellaiseksi että lyhyt poika pystyi sillä ajamaan turvallisesti.
Seuraavalla virityksellä haettiin moottoriin paljon lisää voimaa, ostettiin siis oransseja osia ja hienot tarrat. Kun pyörä näyttää hienolta se varmaan kulkeekin lujaa!?
Madallusten ja ulkoasuviritysten jälkeen siirryttiin vakavampiin aiheisiin, eli hakemaan moottorista lisää tehoa. Ostettiin siis tehoputki. En tiedä saatiinko oikeasti tuolloin tehoa, mutta äänet ainakin kovenivat. Jos on paljon ääntä niin eikös pyörä silloin kulje kovempaa?
Seuraavaksi vuorossa oli lisämuutokset ajogeometriaan, eli ohjaustangon muoto ja korkeus, etuiskareiden asento ja iskunvaimennuksen rakennus. Ohjaustangoksi valitsimme normaalia matalamman ja suoremman Renthal 999:n. Iskarit vietiin Fillariosaan Markukselle rakennettavaksi.
Moottorin ulkoppuolisten viritysten jälkeen reilu vuosi sitten rupesin enemmän miettimään moottorin muokkaamista. Koska minulla ei ollut aiheesta kokemusta, niin hiukan myös pelotti lähteä tälle polulle. Monet minulle suositellut viritykset joko maksoivat liikaa tai olivat sellaisia joiden poistaminen olisi ollut erittäin vaikeaa. Toki myös mielessä painoi se "viritetty pyörä on ihan mahdoton ajaa" -propaganda jota kuulin jokapuolelta.
Päätin siis lähteä erittäin varovaisesti liikkeelle ja tehdä vain sellaisia muutoksia jotka olisivat peruutettavissa. Koska olen luonteeltani sellainen että haluan faktoja, niin otin yhteyttä Viaberin Harriin. Harrin kanssa sovittiin että tulen pyörän kanssa käymään ja testaillaan eri asioita.
Ensimmäisellä kerralla kokeilimme monia pieni juttuja. Kokeilujen lopputulos oli, että vakiopyörä oli meidän tarpeisiin paras. Monet kokeilemistamme muutoksista toivat toki lisää tehoa, mutta teho tuli huipulle ja keskialue heikkeni. Keskialue on juuri se osa-alue jota meidän oli tarkoitus vahvistaa.
Toisella kerralla mukanani oli tuliterä pyörä ja viisi erilaista pakoputkistoa. Tästä reissusta löytyy crossiblogista ikioma juttukin. Tämän toisen käynnin jälkeen meidän pyörän viritykset koostuivat pakoputkistosta, EHR:n läpistä ja muokatusta pakoaukon säätimestä. Itseasiassa tällä konfiguraatiolla ajettiin melkein koko 2012-kausi.
Viaberissa vietetty aika ei varsinaisesti tuonut lisää tehoa pyörään, mutta sen kautta opin itse paremmin ymmärtämään kuinka kassari toimii ja miten hyvin pienet asiat voivat vaikuttaa paljon. Nuo pienet pyörään tehdyt muutokset olivat myös tärkeitä kuskille. Pienten muutosten myötä myös kuski oppi tunnistamaan erilaisia muutoksia. Esimerkiksi EHR:n läppien ensimmäisen kokeilun jälkeen poika halusi välttämättä samanlaiset myös toiseen pyörään. Ennen toisen pyörän läppien saapumista kävimme Imatran hallissa harjoittelemassa ja siellä poika halusikin ajaa pyörällä jossa oli vakioläpät. EHR:n läpillä varustettu pyörä oli liian terävä kurveissa eikä tuntunut hyvältä. Virossa Adrenalin Arenalla harjoitellessamme poika taas halusi ajaa vain ja ainoastaan pyörällä jossa oli EHR:n läpät.
Noiden pienten muutosten ja niistä tulleiden oppien myötä myös kuski oppi siihen, että se mikä toimii toisaalla ei välttämättä toimi toisaalla. Aina pitää valita sellainen konfiguraatio joka sopii silloiselle radalle. Välillä vakio on parempi kuin rakennettu ja välillä toisinpäin.
Kesällä meille sitten tuli yksi moottori EHR:ltä johon oli tehty "kaikki" metkut. Koska suomesta en saanut oikein tietoa siihen mitä kaikkea koneeseen voisi tehdä, niin pyysin EHR:ää tekemään tähän koneeseen kaiken mahdollisen. Vaikka koneeseen tehtiinkin kaikki mahdolliset muutokset, niin siltikin kone haluttiin matalaviritteisenä. Tilauksessa määrityksinä oli "moottori tulee keskikastin kuljettajalle, joka tarvitsee vahvan keskialueen, koneen tulee olla myös kestävä". Heti kun kone saapui takaisin Suomeen avasin moottorin ja katsoin miltä kampikammio näytti. Pystyin heti huomaamaan paljon muutoksia verrattuna vakioon. Seuraavaksi kone laitettiin pyörään kiinni ja lähdettiin radalle kokeilemaan. Poika tykkäsi koneesta ja samoin tykkäsi toinen pyörää kokeilltu kuski, molempien mielestä kone oli uskomattoman hyvä. Seuraavaksi pyörä vietiin Viaberiin penkkiin. Penkissä selvisi, että moottorissa oli vain kaksi heppaa enemmän kuin vakiossa. Ensimmäisen testituloksen jälkeen rupesimme tutkimaan käyriä tarkemmin ja ne vahvistivat, että moottori oli koko alueelta selkeästi vakiota vahvempi. Huipputehossa ero oli pieni, mutta keskialueella selkeästi isompi.
Kesän jälkeen olemme tehneet EHR:n kanssa lisää yhteistyötä ja testanneet muutamaa erilaista moottoria. Näiden testien perusteella olemme löytäneet sellaisen konfiguraation joka sopii pojalleni. Olemme siis löytäneet koneen jolla olisi tarkoitus lähteä kesän kisoihin. Kone on edelleen luonteeltaan keskiviritteinen, jos näin voi sanoa. Koneessa on erittäin vahva keskialue, se lähtee kurveista liikkeelle hyvin. Kone on luonteeltaan myös hyvin looginen ja teho tulee tasaisesti, missään kohdassa ei ole tehopiikkiä.
Näin meillä on virittäjän polku edennyt. Tiedän useita perheitä joissa polku näyttää pelottavan samanlaiselta. Jos olet vasta polun alussa, voit ehkä vielä vaikuttaa siihen kuinka kalliiksi se polku tulee.