Kaikkein tärkeintä ajotekniikan harjoittelussa on se, että harjoittelun pitää olla mukavaa. Jos jokaisella ajokerralla harjoitellaan pelkästään tekniikkaa, niin lapsi kyllästyy ajamiseen hyvin nopeasti.
Yksi hyvä tapa lisätä motivaatiota tekniikkaharjoitteluun on sopia lapsen kanssa ennen harjoittelemaan menoa, että tänään harjoitellaan tekniikkaa. Keskustellaan lapsen kanssa mikä olisi sellainen osa-alue jota hän haluaisi tänään harjoitella.
Hyvin pian lapsi rupeaa itse omatoimisesti kertomaan mitä tekniikkaa milloinkin hän haluaisi harjoitella.
Kannattaa myös huomioida, että välillä pieni vartin tekniikkaharjoitus on tehokkaampi kuin tunnin tahkoaminen.
Jotta harjoittelu olisi lapsen kannalta mukavaa, niin radallakin pitäisi olla mukavaa. Pelkän radan kiertämisen lisäksi aina välillä pitäisi voida ihan vain kikkailla. Aina ei voi luonnollisestikkaan voi olla kivaa, mutta jos aina on ikävää, niin kyllä siinä motivoituneemmallakin rupeaa into hiipumaan.
Myös erilainen pyörällä kikkailu on tärkeätä, koska se se opettaa tärkeitä tekniikoita ja se on lapsesta mukavaa. Esimerkiksi välillä voidaan vaikka harjoitella keulimista tai jotain muuta ei niin normaalia juttua.
Kannattaa myös huomioida, että se mikä vanhemman mielestä on mukavaa ei välttämättä ole lapsen mielestä mukavaa ja päinvastoin. Hyvä esimerkki on se kun olimme mutakelillä radalla, lapsi halusi välttämättä päästä ajamaan ja isää ei olisi kiinnostanut, mutta radalle mentiin silti. Lapsi selkeästi nautti kun sai ajaa kaksi tuntia mutavellissä ja ilmoitti että seuraavalla vesisateella ollaan kanssa ajamassa.
Alla esimerkki kuinka meidän lapsi kikkailee syvässä hangessa. Tämä opettaa esimerkiksi pehmeällä hiekalla ajoa ja kaasunkäytön tärkeyttä. Jos kaasua höllää niin hyvin nopeasti kypärä on täynnä lunta. Mikä parasta junnu tykkäsi tuosta todella paljon eikä itse edes huomannut oppivansa uusia asioita.