Sitten kun pyörään on saatu hyvä tuntuma ja ajo luistaa muutenkin on luonnollinen vaihe ruveta kilpailemaan. Jotta kilpailuissa olisi mahdollista pärjätä pitäisi vauhtia saada kasvatettua. Vauhdin kasvattamiseen on useita erilaisia tekniikoita ja esittelen tässä pari erilaista tapaa joilla vauhtia voi yrittää kasvattaa.
Ennen vauhdin kasvattamista pitää olla varmuus siitä että lapsi oikeasti haluaa lisää vauhtia ja uskaltaa ruveta nostamaan vauhtia. Kannattaa myös keskustella kuinka homma toteutetaan niin että lapsikin ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Harjoituksessa pitää myös huomioida, että turvallisin tapa on edetä pienin askelin, eli ei yritetä saada liian suurta parannusta kerrallaan.
Tämä harjoitusmuoto on sellainen joka hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttaa kierrosaikojen paranemisen ilman että vanhempi seisoo radanvarressa huutamassa ja huitomassa. Kuski näkee kokoajan omat aikansa ja osaa itse päätellä pystyisikö ajaa turvallisesti vielä nopeammin.
Mielestäni lapselle tulisi painottaa kokoajan, että vaikka vauhtia pyritään kasvattamaan on vauhdin oltava turvallista.
Meillä jokaisella on ikioma ns. ominaisnopeutemme, esimerkiksi juostessa tämä tarkoittaa nopeutta johon siirrymme huomaamatta ja jota voisimme juosta melkeimpä loputtomiin. Tämä sama ominaisnopeus toteutuu myös motocrossissa. Kun lapsi kiertää rataa saattaa hän alkuun ajaa hyvin reipasta vauhtia, mutta jonkun ajan kuluttua vauhti vakiintuu tiettyyn nopeuteen, eli ominaisnopeuteen.
Ominaisnopeus on sellainen jonka kuski kokee rennoksi ja turvalliseksi ajaa.
Kilpailuissa yhden supernopean kierroksen sijaan tärkeätä on pystyä ajamaan koko kisa tasaista ja mahdollisimman nopeata vauhtia. Olisi erittäin hyvä jos sekä harjoituksissa, että kilpailuissa voisi ajaa kaikki kierrokset noin viiden sekuntin sisään.
Harjoitus lähtee liikkeelle siitä, että annetaan kuskin ajaa ihan rauhassa ilman että kerrotaan ajanotosta. Tällä tekniikalla saadaan selville lähtötilanteen ominaisnopeus.
Tässä tekniikassa vanhempi menee sopivaan paikkaan rataa sekunttikellon ja näyttötaulun kanssa. Kun kuski kiertää rataa kirjataan näyttötaululle kierrosaika ja nuolella oliko se hitaampi vai nopeampi kuin edellinen kierros. Näin kuski itse tietää aikansa ja osaa sen perusteella joko kiihdyttää vauhtia tai hidastaa.
Monesti, varsinkin alkuun, kuski tykkää kun pääsee kokeilemaan näyttötaulun käyttöä.
Ominaisnopeuden kasvattaminen on hyvä aloittaa lyhyillä harjoitteilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuski kiertää rataa mahdollisimman tasaista vauhtia ja kun vauhti rupeaa hiipumaan otetaan kuski pois radalta huilimaan. 5-10 minuutin huilimisen jälkeen kokeillaan uudelleen. Sitten kun pystytään ajamaan vähintään kymmenen kierosta tasaista nopeutta voidaan siirtyä kilpailunomaiseen harjoitukseen.
Kilpailuerää simuloivassa harjoituksessa käytetään edelleen näyttötaulua jotta kuski tietää kierrosaikansa. Tässä harjoituksessa yhden harjoituksen kesto on vähintään oman kilpailuerän mittainen ja mielellään pidempi. Esimerkiksi 65cc ja MXC/C -kuskeilla harjoituksen pituus voisi olla 15 minuuttia ja kaksi kierrosta.
Tavoitteena on ajaa mahdollisimman lähelle tavoiteaikaa kaikki kierrokset ja olla kaatumatta kertaakaan.
Tässä harjoituksessa yhdistyy kilpailuharjoittelu ja ominaisnopeuden parannusharjoittelu.
Hyvin usein kun keskustellaan vauhdin kasvattamisesta, niin keskustelu siirtyy tasaisiin kierrosaikoihin. Tasaisten kierrosaikojen tavoittelemiseen on paljon syitä. Tasainen kierrosaika ei tarkoita että ajettaisiin hitaasti.
Tasaisten kierrosaikojen harjoittelun tavoitteena on opetella ajamaan noin 90% nopeudella omasta maksimista koko kilpailuerän ajan. Tällöin ajaminen on varmaa, hallittua ja turvallista, lisäksi kaatumisen riski pienenee. Samalla kun kierrosaikojen halutaan olevan tasaisia pyritään kokoajan nostamaan tuota 90% nopeutta nopeammaksi ja nopeammaksi.
Lopputuloksen kannalta ei ole hyödyllistä jos kuski jaksaa ajaa puolet kisasta todella nopeasti ja toisen puoliskon huomattavasti hitaammin, tällöin alkukierroksilla saadut hyvät sijoitukset menetetään lopussa.
Yksi tasaisten kierrosten etu on se, että kun kyetään ajamaan tasaisia kierroksia on helpompi vertailla ja kokeilla eri tekniikoita. Esimerkiksi jos ajaa radan yhtä mutkaa lukuunottamatta kokoajan samalla tavalla on mahdollista verrata miten eri ajolinjat vaikuttavat kokonaisaikaan ja siten oppia uusia keinoja joilla kierrosajat paranevat.