Varsin usein harrastus alkaa siten, että perheeseen ostetaan ensimmäinen motocross pyörä jota sitten lähdetään lapsen kanssa yhdessä kokeilemaan. Hyvin usein sekä vanhempi, että lapsi ovat molemmat yhtä kokemattomia crossaajia, joten eka kerta monesti on hyvin hyvin jännittävä kokemus sekä lapselle, että vanhemmalle.
Ensimmäinen haaste tulee siitä missä tuo ensimmäinen ajokerta voidaan toteuttaa. Mennäänkö johonkin parkkikselle vai olisiko jossain sopiva hiekkamonttu jossa pääsisi kokeilemaan!
Jos omalta lähialueelta löytyy moottorikerho, niin kannattaa olla sinne yhteydessä ja kysyä heiltä neuvoa. Hyvin monella seuralla jossa harrastetaan motocrossia on ikioma rata tai yhteisrata toisen seuran kanssa. Yleensä radoilta myös löytyy jokin sopiva tasainen alue jossa ensimetrit voi ajaa turvallisesti.
Ensimmäisillä kerroilla kaikkein tärkeintä on tutustua pyörään. Mitä tapahtuu kun kaasukahvasta vääntää, miten jarrut toimivat. Jos pyörässä on vaihteet ja kytkin niin niidenkin opetteluun menee hetki aikaa.
Ensimmäinen haaste on päästä liikkeelle ja pysähtyä. Näitä kahta kannattaa harjoitella ihan rauhassa. Lasta ei kannata myöskään hoputtaa, vaan antaa asioiden viedä sen verran aikaa kuin mitä siihen menee.
Koska homma on aika jännittävää ja hiukan myös pelottavaa kannattaa varautua siihen että ensimmäiset reissut saattavat olla periaatteella viisi minuuttia ajoa ja tunti muiden ajamisen katselua.
Kun pyörä saadaan liikkeelle ja pysähtymään on hyvä siirtyä hiukan haastavampiin harjoituksiin. Mukaan voidaan ottaa hitaasti ajoa, kiihdyttelyä, pujottelua ja pienimuotoista lähtöharjoittelua. Sellaisia harjoitteita joita lapsen mielestä on mukava tehdä.
Yksi tärkeä asia tutustua heti hallintalaitteiden, liikkeelle lähtemisen ja pysähtymisen jälkeen on seisoaltaan ajaminen. Seisoaltaan ajaminen on motocrossissa hyvin tärkeä asia. Mitä nopeammin seisoalteen ajamisen oppii sen parempi. Voidaan hiukan kärjistäen sanoa, että motocrossissa satula on turha ja crossikuski istuu kilpailun ainan satulassa vain lähtöpuomilla ennen lähtöä, muutamassa mutkassa ajaessaan ja maaliin saavuttuaan.
Sitten kun tasaisella ajaminen rupeaa luistamaan ja pyörä ei lapsesta ole enään pelottava laitos, niin lapsi hyvin nopeasti haluaa päästä junnuradalle. Sinne missä ne muutkin lapset ajavat ja hyppivät.