Näin maanantain kunniaksi mietiskelin tuossa crossiuutisia lukiessani, että koskakohan nuo MM ja AMA tiimit oikeesti päättää että jotain olisi ihan oikeasti pakko tehdä.
Tiimi on yritys jonka tavoitteena on tehdä voittoa ja tiimin tuote on kuljettaja
MM, EM, AMA yms sarjat ovat tiimien ja valmistajien kantilta katsottuna ihan puhtaasti bisnestä. Tiimeihin yritetään saada kuskeja joiden avulla saadaan paras mahdollinen näkyvyys ja sitäkautta bisnestä tehtyä. Tiimi on yritys jonka tavoitteena on tehdä voittoa ja tiimin tuote on kuljettaja, jonka tehtävänä on tuoda tiimille positiivista näkyvyyttä. Kun tiimin kuski on telakalla, niin miten näkyvyys saadaan hoidettua?
Onko jokaviikkoinen saikkulista hyvää mainosta lajille ja lajin tukijoille?
Hyvänä, tai no oikeastaan huonona, esimerkkinä tilantesta käy AMA Supercross sarja. Oliko jo toisen ajetun kilpailun jälkeen tilanne se, että osalla tiimeistä oli kuskit loppu. Osalla tiimeistä oli rekry käynnissä kun piti saada telakalla olleiden kuskien tilalle uusia. Viimeviikkoina yksi isoimmista kilpailuja edeltävistä uutisista on se ketkä kuskeista on telakalla. Ei kai motocrossnäkyvyys voi perustua millään tavalla saikkulistoihin?
Uutisten mukaan taitaa tällä hetkellä MM-sarjassakin olla jo 5 top10 kuskia parantelemassa vammoja. Pelkästään tänään on tiedotettu kahden MM/AMA -kuskin loukkaantumisista.
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälaista riskienhallintaa tai riskien minimointia noissa tiimeissä tehdään, kun ennen kautta on jo tiedossa että hyvin suurella todennäköisyydellä vähintään toinen tiimin kuskeista on osan kaudesta telakalla.
Ratojen turvallisuutta on mahdollista parantaa myös ilman suuria investointeja
Olisko jossain kohdassa oikeasti syytä miettiä syitä ja seurauksia ja sen perusteella miettiä mitä pitäisi tehdä että saataisiin sellaisia kisoja joissa ei tarvitsisi jonottaa lanssiin?
En tarkoita tekemisellä sitä, että radat pitäisi tehdä kokonaan uusiksi, monesti kyse on hyvin pienistä asioista. Meillä on jokaisella radalla sellaisia kohtia joita hienosäätämällä tai pikkuisen muokkaamalla olisi mahdollista vaikuttaa radan turvallisuuteen. Jollain radalla se saattaa olla hyppyrin muodon muuttaminen, jollain radalla voisi olla hyvä tehdä nopealle suoralle vauhtia hidastava elementti ja jossain paikassa saattaa radan reunassa olla pahassa kohdassa puu joka olisi hyvä kaataa tai pehmustaa.
Jos jokainen kerho laittaisi esimerkiksi omille jäsenilleen kyselyn "Haluamme parantaa ratamme turvallisuutta, mikä olisi sinun mielestäsi se kohta joka pitäisi muuttaa, että saadaan radasta turvallisempi", niin aivan varmasti tulisi hyviä ideoita. Sitten vielä kun jokainen kerho saadun palautteen perusteella vielä korjaisi vaikka yhden tai kaksi tuollaista kohtaa kesän aikana, niin homma lähtisi menemään heti parempaan suuntaan.
Pieniä hienosäätöjä kun tehdään pikkuhiljaa, niin homma menee pikkuhiljaa parempaan suuntaan eikä siitä aiheudu edes kerhoille isoja kuluja tai suurta työmäärää. Normaalin radalla tehtävän huollon yhteydessä olisi mahdollista tehdä pieniä korjauksia ja hienosäätöjä. Ei kaikkea ole pakko yhdellä kerralla korjata, kunhan saataisiin homma liikkeelle ja huolehdittua, että liike ei pysähdy.
Keväisin turvallisuusterveisin,
Petri Niemelä