Tatun ensimmäinen kausi 2012 c/b- ja c/a-luokissa päättyi pettymykseksi vanhojen vammojen seurauksena ennenaikaisesti jo elokuussa. Olkapää oli ruhjoutunut jo siihen kuntoon että leikkauspöytä odotti heti syyskuun alussa ja tiedossa oli iso leikkaus sekä pitkä ja haastava kuntoutus. Leikkaus onnistui hyvin ja kuntoutus alkoikin lokakuussa. Toiveissa oli saada ajolupa edes jääradalle ennen joulua mutta se ei toteutunut. Kuntoutusta piti vaan sinnikkäästi jatkaa kunnes Tatu sai vihdoinkin hyviä uutisia ja ajolupa heltisi tammikuun puolella. Jäärataa, sitä kaikkein rakkainta lajia, ehdittiin ajaa vain 3 kertaa kunnes olikin jo aika suunnata Jussi Vehviläisen luo Kaliforniaan koko helmikuuksi.
Jännitys oli melkoinen kun Tatu pääsi ajamaan crossia ensimmäisen kerran vajaaseen puoleen vuoteen ja vaikeaahan se olikin. Tuntuma alkoi kuitenkin pikkuhiljaa löytyä ja ajaminen tuntui jo ihan hyvältä. Ajoa tuli kaikkiaan 12 kertaa Jussin ja Iiro Laitisen opastuksella.
Jälleen kerran voimme todeta että Kalifornia on the place to be jos motocrossista puhutaan, eurooppa jää pahasti jalkoinen ihan millä mittarilla tahansa mitattuna.
Helmikuun lopussa siis takaisin kouluun ja tarkoitus jatkaa jääratatreenejä vielä muutama viikko kunnes olisi tarkoitus suunnata liiton leirille Belgiaan ja siitä Hollannin em-avaukseen. Mutta eihän asiat taas näin menneet vaan jo heti ensimmäisissä jääratatreeneissa huikeat highsiderit ja ranne murtui useasta kohtaa. Siinä oli siis kauden jäärata päätös, 4 kertaa ajoa koko talvena. Ranteesta löytyi useita pieniä murtumia, huolestuttavimpana veneluun vauriot joka ei kuitenkaan ollut murtuma.
Näin siis Belgian ja Hollannin matka oli unohdettu ja siirryttiin suunnittelemaan tulevaa. Latvia oli seuraava mahdollinen treenipaikka huhtikuun puolella jos vaan ranne paranisi. Kipsin Tatu sai pois pääsiäisen alla mutta kivut ranteessa olivat melkoiset. Tatu kuitenkin halusi lähteä Latviaan ja sai siihen lääkäriltä luvan, tosin rannetukea olisi käytettävä vähintään kuukausi veneluun turvotuksen vuoksi. Ajaminen olikin Latviassa todella kivuliasta ja hankalaa myöskin käden puutumisen vuoksi.
Seuraava takaisku koittikin sitten viimeisenä ajopäivänä kun leikattu olkapää lähti jälleen kerran sijoiltaan melko harmittoman kaatumisen seurauksena. Nyt asiat vaikuttivat jo todella vaikeilta.
Heti Suomeen ja leikkauksen suorittaneen lääkärin luo, takaraivossa tietenkin pelko koko kauden peruuntumisesta. Saimme kuitenkin hieman huojentavia uutisia kun saimme tietää että olkapäätä ei tarvitse leikata ainakaan nyt heti ja Tatu voi jatkaa kautta pienen kuntoutuksen ja ajotauon jälkeen. Olkapää tullaan teippaan todella vahvasti joka ajoa varten ja sen lisäksi käytetään jo parilla viime kaudella tutuksi tullutta olkatukea.
Kausi 2013 siis jatkuu jossain vaiheessa mutta Tatu kääntää kuitenkin katseensa ja tavoitteensa jo kauteen 2014. Tällä kaudella on tarkoitus saada kuljettaja fyysisesti terveeksi ja samalla kuitenkin ylläpitää ajotuntumaa mahdollisuuksien mukaan. Suunnitelmissa on siis ajaa c/a-kilpailuja mahdollisuuksien mukaan.
Tatu haluaa kuitenkin kiittää valmentajiaan, lääkäreitään, tiimiään Racingbike Finlandia sekä kaikkia yhteistyökumppaneitaan, braaap!!!
Tatu #74